Kiusaaminen on edelleen suuri ongelma ja haaste koulumaailmassa. Se voi näkyä monenlaisena hetkellisenä, toistuvana tai pitkään jatkuvana toimintana, joka kohdistuu yhteen tiettyyn tai jollakin tavalla puolustuskyvyttömään henkilöön. Toiminta voi olla fyysistä tai henkistä.  Jokaisella oppilaalla tulisi kuitenkin olla yhtäläinen oikeus turvalliseen oppimisympäristöön (Perusopetuslaki 1998/628 § 29). Tämä ei kaikkien oppilaiden kohdalla toteudu, siksi koulun henkilökunnan, terveydenhoitajan sekä kiusatun ja kiusaajan vanhempien tulisi puuttua herkästi havaittuihin kiusaamistapauksiin. Paneudumme aiheeseen sekä terveydenhoitajan tapoihin puuttua kiusaamiseen esimerkin kautta: 

Edvin on 4 luokalla oleva poika. Aiemmilla luokilla hän on ollut hiljainen ja rauhallinen ja viihtyy omissa oloissaan. Luokasta ei ole löytynyt kavereita. Aikaisemmilla luokilla hän on välitunneilla viihtynyt nuorempien lasten seurassa. Kotioloissa vanhemmat serkkupojat ovat kavereina. Edvinin kiinnostuksen kohteena ovat avaruus ja meren eläimet. Hän pärjää koulussa erinomaisesti. Kiusaamista on ilmennyt ainakin 1lk ja 2lk aikana. Tähän on silloin puututtu opettajan toimesta, nykyisen opettajan mielestä kiusaamista ei ole.   

Edvinin käytös on muuttunut 4lk syksyllä. Hän on joutunut useamman kerran käsirysyyn luokan poikien kanssa. Terveydenhoitajan vastaanotolle Edvin joutui luokkakaverinsa kanssa, koska luokkakaverin silmäkulmaan oli tullut haava ja Edvinin sormi oli murtunut. Luokkalaisten mielestä Edvin oli syypää tappeluun. Edvin ei puolustaudu muiden puheita vastaan.  

Vanhempiin otettiin yhteyttä. Äiti toivoo puuttumista ja kertoo koko alakoulun jatkuneesta kiusaamisesta. Äiti kokee, ettei hänen huoleensa ole tartuttu, vaikka hän on sitä vanhempi-opettaja tapaamisessa tuonut esille. Edvinin vanhemmat ovat eronneet pojan ollessa 6- vuotias. Uusperheeseen kuuluu uusi isä ja hänen 13-vuotias tyttö. Biologista isää Edvin on tavannut vuosivuodelta vähemmän.  

  (Pixabay)

Kiusattu lapsi saattaa kokea yksinäisyyttä. Lapsella ei välttämättä ole kavereita koulussa tai vapaa-ajalla ja hän eristäytyy ikätovereistaan. Kiusaaminen voi näkyä fyysisinä yhteenottoina sekä vammoina.  Se voi aiheuttaa kiusatulle itsetunnon ongelmia, masentuneisuutta, itsetuhoisuutta, ahdistuneisuutta, uniongelmia, yökastelua, syömisen ongelmia tai kouluun menon välttelyä. Kiusaaminen aiheuttaa siis moninaisia ongelmia, minkä vuoksi kiusaamisen ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen on tärkeää. Lapsen olisi tärkeä kokea, että hän voi kertoa asioitaan turvalliselle aikuiselle sekä kotona että koulussa. Koulussa turvallinen aikuinen olisi esimerkiksi opettaja, terveydenhoitaja tai koulukuraattori. Kotona taas turvallisen aikuisen virkaa tulisi ajaa lapsen vanhempi. Lapselle on myös tärkeää, että hänen kokemuksensa otetaan vakavasti. Kynnys kertoa kiusaamisesta kuitenkin nousee, mikäli siihen on jo aiemmin puututtu, mutta se ei ole tuottanut tulosta tai jos nykyinen opettaja ei näe tai koe kiusaamista nyt olevan. (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2021.) 

Vaikea tilanne kotona tai vanhempien ero vaikuttavat suorasti lapseen. Vanhempien eron vaikutuksena lapsen ahdistuneisuuden ja yksinäisyyden kokemukset saattavat lisääntyä (Järvelä 2020). Jos lapsi ei voi kertoa omista huolistaan tai ongelmistaan vanhemmilleen tai ei saa riittävästi tukea kotonaan, hän saattaa pitää huolet itsellään ja myöhemmin ne voivat purkautua aggressiivisena käytöksenä. Eronneiden vanhempien lapselle olisi tärkeää, että lapsi voisi olla yhteydessä molempien vanhempiensa kanssa.  

Kuinka puuttua? 

Koulu on avainasemassa kiusaamisen ehkäisyssä. Suomessa ei kuitenkaan ole valtakunnallisia toimintaperiaatteita koulukiusaamiseen puuttumisessa, vaan lailla (Perusopetuslaki 1998/628 §29) on velvoitettu kouluja laatimaan suunnitelma kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi, joten toimintaperiaatteet ja tavat ovat koulukohtaisia.  

Pohjana puuttumiselle on oppilaan tai huoltajan havainto tai epäilys, joka tulee aina ottaa vakavasti. Puuttumisen käynnistäjänä voi toimia kuka vain koulun aikuisista. Terveydenhoitajana keinoja puuttua kiusaamiseen ovat avoimen ja luottamuksellisen keskusteluilmapiirin luominen. Tilanteessa, jossa kiusaamistapaus on tullut esille, terveydenhoitajan on tärkeä keskustella asiasta lapsen sekä hänen vanhempiensa kanssa. Ihanteellisinta olisi, että lapsen molemmat vanhemmat pystyisivät osallistumaan keskusteluun. Terveydenhoitaja voi tuoda huolensa kiusaamisesta esille myös oppilashuoltoryhmässä, johon mahdollisesti itse kuuluu tai kiusaustyöryhmässä, mikäli oppilas antaa näihin luvan. Koulukiusaamiseen puututtaessa menetelmänä yleisin on yksilö- ja ryhmäkeskustelut, joissa voidaan yhdessä pohtia asiaa ja pyrkiä löytämään ratkaisuja ongelmiin. (Koskela 2011.) Jotta kiusaamisesta voitaisiin keskustella koulussa laajemmin, on hyvä hyödyntää moniammatillista yhteistyötä koulun muun henkilökunnan kanssa.  

Tilanteen selvittämiseksi otetaan selville ketkä ovat osallisia kiusaamiseen ja mitä ylipäänsä on tapahtunut. Keskustellaan sekä oletetun kiusaajan että kiusatun, sekä heidän vanhempiensa kanssa, yhdessä tai erikseen. Tilanteen salliessa voidaan antaa oppilaille mahdollisuus ratkaisumallien esittämiseen. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on myös vaikuttava tapa kiusaamisen ehkäisyssä. Sen avulla pyritään lisäämään viihtyvyyttä koulussa yleisesti eikä keskitytä kiusaajan ja kiusattujen kahtiajakoon ja syyllistämiseen (Muksuoppi 2021). Kiusaamiseen puuttuminen oppilaiden keskuudessa tulisikin kohdistaa suurempaan joukkoon kuin vain kiusaajaan ja kiusattuun, sillä osa lapsista on mukana kiusaamisessa hiljaisena toimijana. Terveydenhoitaja voi myös kannustaa ja rohkaista oppilaita puuttumaan kiusaamiseen ja kertomaan siitä aikuiselle, mikäli he tällaista havaitsevat. Terveystarkastukset ovat myös tärkeässä roolissa kiusaamisen seulonnassa, koska niissä voidaan havainnoida fyysisiä ja psyykkisiä oireita mutta myös keskustella kiusaamisesta. Ennen laajoja terveystarkastuksia nuori sekä vanhempi täyttävät kyselyn, jossa kartoitetaan kiusaamista ja sen kokemista. (THL 2021.)  

(Pixabay)

Jatkoseuranta 

Jatkosuunnitelma kiusaamiseen liittyen tulisi tehdä sekä lapsen että hänen vanhempansa kanssa. Jatkoseurantaa voisi toteuttaa erillisillä säännöllisillä terveydenhoitajan vastaanottokäynneillä tai määräaikaistarkastusten yhteydessä. Näillä kerroilla oppilaalta voi kysyä normaaliin tapaan kuulumisia mutta tiedustella myös mahdollisia uusia kiusaamiskokemuksia. Oppilashuoltoryhmät ovat hyvä apu tilanteiden kartoittamisessa.  

Kiusaamisen ehkäisemiseksi tärkein tapa on laatia koulukohtainen toimintamalli kiusaamisen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi, mikäli tämä toimintamalli puuttuu. Toisena mahdollisuutena on osallistua KiVa -koulu toimenpideohjelmaan, jonka tavoitteena on ennaltaehkäistä kiusaamista kouluissa. Jotta kiusaaminen saataisiin kitkettyä koulusta, tarvitaan koko kouluyhteisö luomaan kiusaamisen vastaista kulttuuria. KiVa -koulu toimenpideohjelmaa hyödyntämällä kouluissa olisi yhtenäiset tavat puuttua kiusaamiseen. (KiVa 2021.) Koulun henkilökuntaa voisi lisäksi kouluttaa, jotta he tunnistaisivat kiusaamisen ja osaisivat puuttua siihen. Luokan kesken voitaisiin sopia yhteisiä pelisääntöjä (Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2021). 

Lapsi on kokenut vanhempiensa eron 6-vuotiaana, jolloin lapsi on todella herkkä perheen sisäisille muutoksille. Jos tilanne on jostain syystä jäänyt selvittämättä lapsen kanssa, voi se aiheuttaa oireilua myöhemmin lapsen elämässä. Eron jälkeen vanhempien yhteistyön säilyminen on merkityksellistä sillä lapsen kannalta olisi tärkeää, että hän saisi säilyttää läheisen ja turvallisen suhteen molempiin vanhempiinsa. Lisäksi uusperheen muodostaminen voi osaltaan ajaa lapsen kriisiin, jos lapsi ei esimerkiksi koe saavansa enää huomioita riittävästi. (Järvelä 2011.) Lapsen kannalta olisi tärkeää, että terveydenhoitaja keskustelisi tilanteesta esimerkiksi molempien vanhempien kanssa yhdessä tai erikseen. Tässä keskustelussa ei välttämättä tarvitse ottaa lainkaan puheeksi kiusaamista vaan huomioida pelkästään perheen voimavarat tukea lasta. 

Lähteet: 

Järvelä, S. 2020. Lapsi ja vanhempien ero. Kandidaatin tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 7.10.2021 https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/71876/1/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-202009255953.pdf 

Koskela, P. 2011. Kouluterveydenhoitajan rooli koulukiusaamisen vastaisessa työssä. Opinnäytetyö, hoitotyön koulutusohjelma. Vaasan ammattikorkeakoulu.https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/31164/pauliina_koskela.pdf;jsessionid=4FA039338811E61975D1C68CC00A4BF5?sequence=1  

Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2021. Kiusaamisen seuraukset. Viitattu 7.10.2021. https://www.mll.fi/ammattilaisille/kouluille-ja-oppilaitoksille/kiusaamisen-ehkaiseminen/kiusaamisen-seuraukset/   

Muksuoppi. 2021. Ratkaisukeskeinen puuttuminen kiusaamiseen. Viitattu 7.10.2021  https://www.muksuoppi.fi/?page_id=596   

Perusopetuslaki 1997/628. Annettu Helsingissä 21.8.1998. 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021. 5. lk laaja terveystarkastus. Viitattu 7.10.2021. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/sote-palvelut/opiskeluhuolto/kouluterveydenhuolto/terveystarkastukset/5.-lk-laaja-tarkastus