Terveyskeskustelun keskeisiä periaatteita ovat nuoren kuulluksi tuleminen dialogisuuden myötä, keskustelun luottamuksellisuus, nuoren itsensä motivointi hänen terveytensä edistämiseen ja hänen itsetuntonsa tukeminen. Erilaisia työmenetelmiä keskustelun tueksi ovat esimerkiksi motivoivan haastattelun hyödyntäminen, erilaisten kysymystyylien käyttäminen haastatteluissa sekä asiakkaan aktiivinen kuuntelu ja kuullun tiedon tiivistäminen yhteenvedoksi keskustelun lopulla. (Jokinen 2021.) 

 

Motivoivan haastattelun periaatteena on ajatus siitä, että ammattilaisen suositukset ja neuvot eivät itsessään saa asiakasta tekemään muutoksia terveystottumuksiinsa tai elintapoihinsa, vaan keskeistä muutoksen aikaansaamiseksi on asiakkaan oma motivaatio. Tämän motivaation taustalla taas on valmius ja kyvykkyys muutokseen, muutoksesta koituvien hyötyjen tunnistaminen ja niiden arvostaminen. (Anglé 2020.) Motivoivassa keskustelussa voidaan hyödyntää erilaisia kysymystyyppejä, joilla keskustelua saadaan avattua ja syvennettyä. Eri kysymystyyppejä ovat avoimet kysymykset, tarkentavat kysymykset, suljetut kysymykset, kuvaavat kysymykset, kontekstuaaliset kysymykset ja reflektiiviset kysymykset. (Jokinen 2021.) Eri kysymystyypit linkittyvät vahvasti toisiinsa, usein esimerkiksi reflektiiviset ja kuvaavat kysymykset ovat juuri avoimia kysymyksiä. Erilaisten kysymystyyppien hyöty on siinä, että haastattelija tiedostaa niiden olemassaolon ja osaa hyödyntää niitä. Erityyppisillä kysymyksillä voidaan saada erilaisia näkökulmia samaan aiheeseen liittyen, ja haastattelija voi niiden avulla johdatella aihetta haluamaansa suuntaan. Avoimien kysymysten kautta haastateltava saa omin sanoin kuvailla tilanteensa ja oman näkemyksensä asioista. Haastattelijan olisikin tärkeää esittää kysymyksiä, joiden kautta haastateltava saisi olla äänessä mahdollisimman paljon itse.  

 

(Pixabay) 

 

Motivoivan keskustelun keinojen lisäksi elintapaohjauksessa voidaan käyttää ratkaisukeskeisistä työskentelytapaa. Siinä huomio siirretään asiakkaan ongelmien ja niiden syiden sijasta hänen toiveisiinsa, onnistumisiinsa, voimavaroihinsa sekä jo tapahtuneen edistymisen syihin. (Anglé 2020.) Terveyskeskustelussa ratkaisukeskeisyyttä voidaan hyödyntää muun muassa miettiessä vaihtoehtoisia toimintatapoja tai ratkaisuja tiettyyn ongelmaan. Hyödyntäessä ratkaisukeskeistä lähestymistapaa pohditaan yhdessä asiakkaan kanssa esimerkiksi, mitä uutta hän voisi oppia ja korostetaan pieniäkin onnistumisia syyllistämisen sijaan. 

 

Esimerkiksi päihteiden käytöstä puhuttaessa motivoivan haastattelun mallia sekä erilaisia kysymyksiä käyttämällä voidaan kartoittaa nuoren omia ajatuksia alkoholin käyttöön liittyen sekä havainnoida muutostoivetta. Nuorelta voidaan esimerkiksi pyytää kertomaan alkoholin käytöstään avoimen kysymyksen avulla, pyytää häntä kuvailemaan alkoholin käyttöään ja kertomaan minkälaisiin tilanteisiin alkoholin käyttö liittyy. Reflektoivilla kysymyksillä voidaan saada selville mitä nuori itse ajattelee omasta alkoholin käytöstään. Nuorten päihteidenkäytöstä puhuttaessa voidaan kysyä myös minkälaisia asioita nuori itse nimeäisi alkoholin tuomiksi positiivisiksi ja mitä negatiivisiksi vaikutuksiksi. 

 

Opiskeluterveydenhuollossa päihteistä keskusteltaessa terveydenhoitajien tulisi hyödyntää varhaisen puuttumisen mallia. Varhaisen puuttumisen mallilla tavoitellaan nuoren päihteettömyyttä tai niiden käytön vähentämistä terveydenhoitajan avustuksella. Tärkeää olisi, ettei terveydenhoitaja puheissaan viestitä hyväksyvänsä nuoren päihteiden käyttöä vaikka keskusteleekin siitä avoimesti. Avoimen keskusteluyhteyden kannalta on tärkeää myös, ettei nuori koe itseään syyllistettävän, eikä terveydenhoitaja uhkaile huoltajille tai virkavallalle kertomisella mikäli muita huolenaiheita ei lapsesta herää. Varhaisen puuttumisen mallin ydin on terveydenhoitajan ja nuoren välisessä avoimessa dialogissa, jossa yhdessä pohditaan päihteidenkäyttöä ja pyritään yhdessä löytämään keinoja päihteistä eroon pääsemiseksi. (THL 2010.) 

 

Lähteet: